"I believe the very heart and soul of conservatism is libertarianism."
- Ronald Reagan
Termi "liberalismi" tuntuu nykyisessä poliittisessa ja aatteellisessa keskustelussa olevan varsin kieroon kasvanut käsite. Suomessa liberaaleina ovat pyrkineet esiintymään monet poliitikot aina vasemmalta oikealle, tarkoittaen termillä hieman eri asioita. "Liberaaliksi" tunnutaan katsottavan - hieman perspektiivistä riippuen - hyvin monenmoisia asioita, kuten vapaamielistä suhtautumista homoavioliittoihin, yksilönvapauteen, maahanmuuttopolitiikkaan tai talouteen. Monet tahot ovat myös pyrkineet yhdistämään termiin mielikuvia, joilla ei ole mitään yhteiskuntafilosofisia ulottuvuuksia. Keskimäärin 'liberaaliksi' tunnutaan katsottavat mm. kansainvälisyys, nuorekkuus, urbaani elämäntapa, vihreys ja niin edelleen.
Valitettavan usein liberaaleiksi identifioituvilla henkilöillä ei ole käsitystä siitä mitä oikeastaan liberalismi tarkoittaa aatehistorian valossa tai yhteiskuntafilosofisessa kontekstissa. Muun muassa monilla vihreillä ja vasemmistolaisilla poliitikoilla on liberaaliksi tulkittu kanta seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Silti he eivät ymmärrän vapausajattelun kokonaisvaltaisuutta, vastustaen vapautta paljon merkittävimmissä kysymyksissä esimerkiksi talouspolitiikassa. Monet tällaiset henkilöt saattavat käyttää itsestään silti nimitystä liberaali. Tilanne on hyvin kiusallinen länsimaisia arvoja kannattaville aidoille liberaaleille, jonka takia he käyttävät monesti ideologiansa tarkentavana määreenä nimenomaan "klassista liberalismia." Toiset käyttävät määrettä "libertaari", ja kolmannet naamioituvat "konservatiiveiksi".
Aito ja alkuperäinen liberalismi on negatiivisiin vapauksiin nojaavaa aate. Se perustuu mm. Locken, Kantin ja Smithin kaltaisten suurmiesten määrittelemään vapauskäsitykseen. Niin sanottujen positiivisten vapauksien liittäminen liberalismi -käsitteen alle on myöhempi innovaatio. Se on termin liberalismi etymologista taustaa vasten virheellinen määritys, sillä "positiivisten vapauksien" sisältämät vapaudet voidaan osoittaa tyhjäksi ilmaisuksi. Positiiviset vapaudet eivät ole demokraattisesti ohjatun valtiokoneiston toteuttamana vapautta ollenkaan. Kyseessä on "kansandemokratian" ja "äärioikeiston" kaltainen virheellisesti viljelty käsite.
Tätä taustaa vasten on korostetun epäloogista, että esimerkiksi liberaaliksi itseään luonnehtiva puolue, Vihreät on ollut vaatimassa kovaan ääneen tiukennuksia esimerkiksi aselakeihin. Toisaalta puolue on suhtautunut myös hyvin epäliberaalisti moniin sananvapautta koetelleisiin aiheisiin, kuten maahanmuuttokriittisiin kirjoituksiin.
Toisaalta puolue kannattaa esimerkiksi epäliberaalisti elinkeinotukia, eli tulonsiirtoja "vihreän energian" tuotannolle, varastaen näin markkinaehtoisesti lisäarvoa tuottavilta toimijoilta tuloja talouden suunnitteluun omien henkilökohtaisien päämäärien saavuttamiseksi. Poliittiselle kartalle on selkeästi muodostunut liberaaleiksi identifioituva vasemmistoryhmittymä, joka on ironisesti ilmaistuna pyrkinyt sosialisoimaan positiivisia mielikuvia herättävän liberalismin käsitteen. Vihreä liitto on vain toki yksi näistä tahoista jotka väärinkäyttävät termiä. Ilmiö on jopa tätä nykyä vakiintunut puhekäytäntöihin.
Huomion arvoista on myös se, että nämä pseudoliberaalit vasemmistolaiset ovat systemaattisesti kritisoineet länsimaisiin arvoihin nojaavaa perinteistä kiinnipitävää kulttuuria ja elämäntapaa, sekä näitä tukevia instituutioita. Varsinkin niin sanotun vihreän "arvoliberaalin" liikkeen toimesta ollaan jatkuvasti väitetty länsimaista modernia kulttuuria pinnalliseksi ja ahneuden ylistykseksi. Esillä on jatkuvasti puheenvuoroja, jotka tuomitsevat kuluttamisen, talouskasvun tavoittelun, yksityisautoilun ja kaupallisen mainonnan. Liberalismi on saanut nurinkurisen merkityksen aiempaan merkitykseensä nähden ja näistä käytännöistä on syntynyt vakiintuneita diskursseja. Käsite on kääntynyt päälaelleen.
Yhdysvalloissa tilanne on jo sikäli mielenkiintoinen, että maan vasemmistoa kutsutaan nimityksellä "liberals." Huvittavaa nykyisessä puhekäytännössä on, että kun mediassa käsitellään konservatismia liberalismia, ajatellaan usein näiden kahden olevan jollain tavalla toisensa vastakohtia Ranskan vallankumouksessa syntyneen jaottelun hengessä. Toisaalta Yhdysvalloissa demokraatteja pidetään "liberaaleina" ja republikaaneja "konservatiiveina". Mielenkiintoisen elementin peliin tuo se, että Yhdysvalloissa Obamaa ja hänen uudistuksiaan vastustava niin sanottu Teekutsuliike koostuu niin vankoista konservatiiveista kuin liberalismin pisimmälle viedyn haaran edustajista, libertaareista. Mitä järkeä tässä on?
Todellisuudessa nykymuotoinen oikeistolainen konservatismi on hyvin lähellä klassista liberalismia ja tämän ideaaleja. Se tunnustaa negatiivisen vapauskäsityksen ja länsimaisten arvojen universaaliuden. Molemmat ideologiat tukeutuvat maltilliseen ja spontaaniin kulttuurievoluution, jonka perustana toimivat itsestään syntyneet instituutiot ja arvot. Tähän viitaten on ironista, että nykymuotoinen konservatismi on puhekäytänteessä lähempänä todellista liberalismia, ja vallitsevan puhekäytänteen "liberalismi" jotain aivan muuta... Naurettavinta asiassa on se, että "liberaalius" ja "konservatiivisuus" mielletään nykyisessä puhekäytänteessä toistensa vastakohtina, joka on virheellinen tulkinta. On mahdollista tunnustautua liberaaliksi, vaikka itse suosisikin perinteisiä "konservatiivisia" arvoja.
On erityisen toivottavaa, ettei jo etymologialtaan vapauteen viittaavaa termiä "liberalismi" lähdetä sekoittamaan aatteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä kokonaisvaltaisen vapauden kanssa. Oikein ymmärrettynä liberalismi, klassinen liberalismi ja libertarismi tarkoittavat samoja asioita: niiden aatteellinen perusta on yhteinen. Niillä ei voi olla mitään tekemistä - jo määritelmällisesti - itsensä vastaisten, vapautta rajoittavien aatteiden kanssa.
"On mahdollista tunnustautua liberaaliksi, vaikka itse suosisikin perinteisiä "konservatiivisia" arvoja."
VastaaPoista- Määritelmässä kannattaa kuitenkin muistaa tarkennus siitä, millaisesta (vajaasta?) liberalismista on kyse, tyyliin "talousliberaali mutta arvokonservatiivi".
On mahdollista olla myös arvokonservatiivi ja samalla johdonmukainen liberaali. Tällainen kanta edustaa linjaa, jossa henkilökohtainen näkemys on konservatiivinen, mutta kannattaa silti liberaalia politiikkaa asioiden suhteen, eli sitä ettei tyrkytä arvojaan muille poliittisen prosessin avulla, vaan kansalaisyhteiskunnan puitteissa. "Minä pidän arvoa X hyvänä, sinä saatat olla samaa tai eri mieltä."
VastaaPoistaKirjoittaja itse voi hyvinkin olla liberaali (=sallia muiden elää niin kuin he haluavat elää), mutta elää itse oman elämänsä konservatiivisten arvojensa mukaan.
VastaaPoistaValitettavasti merkittävä osa USA:n konservatiiveistä ei kuitenkaan toimi näin vaan ihan samoin kuin suomalaiset vihreät myös he pyrkivät vaikuttamaan politiikallaan siihen, että ainoastaan heidän omat elämänvalintansa ovat hyväksyttäviä.
Olet aivan oikeassa.
VastaaPoistaKiitos. Tämä on hyvin oleellinen kommentti:
VastaaPoista""Todellisuudessa nykymuotoinen oikeistolainen konservatismi on hyvin lähellä klassista liberalismia ja tämän ideaaleja. Se tunnustaa negatiivisen vapauskäsityksen ja länsimaisten arvojen universaaliuden.
Molemmat ideologiat tukeutuvat maltilliseen ja spontaaniin kulttuurievoluution, jonka perustana toimivat itsestään syntyneet instituutiot ja arvot.
Tähän viitaten on ironista, että nykymuotoinen konservatismi on puhekäytänteessä lähempänä todellista liberalismia, ja vallitsevan puhekäytänteen "liberalismi" jotain aivan muuta... Naurettavinta asiassa on se, että "liberaalius" ja "konservatiivisuus" mielletään nykyisessä puhekäytänteessä toistensa vastakohtina, joka on virheellinen tulkinta. On mahdollista tunnustautua liberaaliksi, vaikka itse suosisikin perinteisiä "konservatiivisia" arvoja. "
Hayek klassisena liberaalina näkee instituuutioiden kehityksen evolutiivisena prosessina.
Hayekin mukaan instituutiot, lait, säännöt ja perinteet ovat syntyneet paljolti samaan tapaan sponttaanisti kuin hinnat. Yhtä mieletöntä kuin on väittää, että maanviljelijän vapaus vähenee siitä että hän ei saa viljasta enempää kuin markkinoiden määräämän hinnan, on väittää että maanviljelijän vapaus siitä vähenee että hän joutuu noudattamaan lakeja. Oleellista on, että lait on ennalta ilmoitettuja eikä niitä tulkita mielivaltaisesti.
Lait eivät Hayekin mielestä ole syntyneet rationaalisen konstruktion kautta vaan spontaanisti evoluution lainalaisuuksia noudattaen. Ainoa ero hinnan muodostukseen on se, että lait ovat syntyneet ryhmävalinnan eikä yksilövalinnan (markkinoiden) kautta.
Hayek on todennut: "Yhteiskunta voi olla olemassa vain, jos valinnan prosessin kautta on syntynyt säännöt, jotka panevat ihmiset käyttäytymään tavalla joka mahdollistaa sosiaalisen yhteiselämän."
Säännöt eivät siis ole syntyneet (pelkästään) rationaalisen konstruktion kautta, eivätkä (pelästään) vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti ryhmävalinnan kautta. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla.
Ahas nyt vasta huomasin että täällä on paljon "hayeklaista kamaa" lisää. Täytyypä käydä läpi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus. Klassiseksi liberaaliksi itseni asemoineena jäin miettimään toiseksi viimeisen kappaleen sanomaa. Ensinnäkin mitä tarkoitat "nykymuotoisella oikeistolaisella konservatismilla" joka tukeutuu "maltilliseen ja spontaaniin kulttuurievoluutioon". Jos viittaat - kuten Reagan-sitaatistasi voisi päätellä - amerikkalaiseen republikaanioikeistoon, niin sillä ja klassisella liberalismilla ei ole muuta yhteistä kuin suhde talouteen. Reagan suhtautui negatiivisesti arvoliberalismiin ja esimerkiksi yksilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen valjastaen VALTION paapomaan HAIRAHTUNEITA takaisin moraaliseen käytökseen.
VastaaPoistaOlet ehdottoman oikeassa siinä, että on mahdollista tunnustautua liberaaliksi vaikka itse suosisikin perinteisiä konservatiivisia arvoja. Asianomainen on liberaali juuri niin kauan, kun ei vaadi valtiota puuttumaan kanssaan eri lailla elävien vapauteen elää tavallaan. Valitettavasti tällaisia liberaalikonservatiivisia poliitikkoja ei järin paljon ole.
Minusta klassisen liberalismin perusidea on talous- ja arvoliberalismin tasapaino. Tämän tasapainon järkkyessä ei voida puhua aidosta liberalismista. Ja jos paino asettuu talouden puolelle siten, että se saa olla mahdollisimman vapaa, mutta valtio puuttuu yksilön arvoihin, niin ainakin minun valintani on selvä. Tällaisessa valintatilanteessa valitsen sen poliitikon, joka painottaa arvoliberalismia.
Jukka H.: Olet tavallaan oikeassa, mutta huomattavaa asiassa on se, että konservatismi on dynaaminen käsite, koska se elää ajassa. Valistusaikana konservatiivit olivat merkantilisteja ja itsevaltiuden kannattajia, ja liberaalit kannattivat vapaakauppaa. Tällöin se oli radikaalia.
VastaaPoistaNykyään radikalismia edustavat niin sanotut relativistit, jotka tahtovat irroittaa länsimaisen kulttuurin sen juurilta, pois alkuperäisestä viitekehyksestään. Koska liberalismi perustuu tiettyihin absoluutteihin ja relativismi ei, on nykyinen "viherliberalismi" niin konservatiivejen kuin klassisten liberaalejen suurin riesa.
Myös konservatismin kannattajat perustavat yhteiskunnallisen ajattelunsa absoluutteihin, moraalisiin evolutiivisesti kehittyneisiin instituutioihin, jotka tunnustetaan myös universaaleiksi. Nykyinen konservatismi jakaa siis likipitäen kaikki ne samat ajatukset, jotka klassinen liberalismikin. Jos et usko, niin suuri ja mahtava Wikipedia sanoo näin: "Klassinen liberalismi ei ole sama asia kuin nykyisin varsinkin amerikkalaisessa poliittisessa sanastossa käytetty "liberalismi", vaan muistutti enemmänkin sitä, mitä nykypäivänä sanotaan konservatismiksi.[1]" (http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen_liberalismi)
On myös huomattavaa, että vaikka monet konservatiivi poliitikot suhtautuvat nuivasti vaikkapa homoavioliittoihin, niin ei yksikään heistä, edes ne junteimmat, ole olleet pakottamassa ihmisiä toimimaan vapaan tahtonsa vastaisesti, lainsäädäntövaltaa apuna käyttäen.
Tuo Wikipedian määritelmä on kirjoittajansa tulkinta, joskaan en ihan eri mieltä ole. Klassinen liberalismi ja amerikkalaisten haukkumasanana käyttämä liberalismi eivät toki ole sama asia, mutta klassisessa liberalismissa ja konservatismissa on kyllä ero, vaikka ne eivät olekaan tänä päivänä niin kaukana toisistaan kuin vaikkapa 1700-luvulla.
VastaaPoistaMiten niin homoavioliittoihin nuivasti suhtautuvat konservatiivipolitiikot eivät ole pakottamassa ihmisiä elämästä vapaan tahtonsa mukaisesti lainsäädäntövaltaa käyttäen? Kyllä lainsäädäntövallan käyttämistä on sekin, että estetään homoja solmimasta avioliittoa. Valtion pitäisi olla tässä(kin) suhteessa neutraali ja olla määrittelemättä avioliittoa sukupuoliorientoituneesti. Kirkot toimikoot edelleen omien sääntöjensä puitteissa.
Kokonaan toinen asia on koko avioliittoinstituutio sinällään, mutta se on toisen debatin paikka :D
Yläasteen yhteiskuntaopin maikka opetti että liberalismi on uudistusmielisyyttä, kun taas sen vastakohta, konservatismi, perinteiden arvostamista ja pysyvyyden tavoittelua. Ties mitä muuta potaskaa se suomalainen peruskoulujärjestelmä teinien päähän viljelee...
VastaaPoistaToivottavasti peruskoulu-uudistus korjaa tämänkin epäkohdan :)
...siitä herääkin retorinen kysymys, mikä organisaatio on eräs potentiaalinen lurjus näihin tämän kirjoituksen esiin nostamiin dilemmoihin..
VastaaPoista