Sisältö:
1. Kirjoittajien esittely
2. Luottamus kokonaisuudessaan
3. Käsittelyys sosiaalinen ja luottamuksellinen pääoma
4. Pohdinta
5. Viitteet
6. Lähteet
2. Luottamus kokonaisuudessaan
3. Käsittelyys sosiaalinen ja luottamuksellinen pääoma
4. Pohdinta
5. Viitteet
6. Lähteet
1. Kirjoittajien esittely
Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitoksella professorina toimiva Risto Harisalo on suomalaisten akateemikkojen keskuudessa yksi niistä harvoista pioneereista, jotka ovat perehtyneet klassiseen liberalismiin sekä markkinatalousteoreettiseen chicagolaiseen ja itävaltalaiseen koulukuntaan. [1] Tämä ymmärrys tulevaisuuden ennustamattomuutta, yhteiskunnallista spontaania järjestystä ja keskussuunnittelun haasteita kohtaan näkyy kaikessa hänen tuottamassa sisällössään. Harisalo kävi luennoimassa kuntapolitiikasta Töölön kirjastossa 1.9.2011 Hyvinvointivaltio 3.0 -seminaarissa, jota tämän artikkelin kirjoittajat olivat järjestämässä.
Toinen kirjan kirjoittajista on Harisalon edesmennyt ystävä, tunnetun Ensto Oy:n perustaja ja keksijä Ensio Miettinen. Miettinen toimi nuoresta asti yrittäjänä hankkien vuosikymmeniä kokemusta innovaatioiden kehittämisestä ja käytännön organisaatiojohtamisesta. [2] Hänellä oli myös teoreettista filosofista ymmärrystä, minkä ansiosta hän päätyi vanhoilla päivillään kirjoittamaan yhteiskunnallisia kirjoja. 80-vuotias Miettinen kuoli joulukuussa 2010 Luottamus-kirjan jäädessä hänen viimeiseksi akateemiseksi työkseen.
Kun kirjoittajina ovat suomalainen teollisuuden suurmies ja hallintotieteellinen markkinatalousteoreetikko, siihen on pakostikin kiteytynyt toisiaan täydentävää viisautta. Toinen tämän artikkelin kirjoittajista on lukenut aikaisemmin 4 muuta Harisalon kirjaa, joista kaksi on kirjoitettu yhdessä Ensio Miettisen kanssa. Heidän kirjoistaan tuttu helppolukuisuus, johdonmukaisuus ja asiakokonaisuuksien hierarkkisuus viimeisteen houkuttelivat valitsemaan Luottamuksen kirja-arvion kohteeksi.
2. Luottamus kokonaisuudessaan
Luottamuksen roolin näkeminen ratkaisevana taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan perustana ei ole aivan uusi, mutta kuitenkin verrattain harvinainen ajattelutapa johtamistieteissä. Johtamisen perusteita käsittelevissä kirjoissa käsitellään kanonisoituja johtamisen paradigmoja, joissa luottamusta ei kuitenkaan löydy omana kokonaisuutenaan. Uusimmista pääsykoekirjoinakin käytetyistä teoksista, ei löydy mm. ihmissuhdekoulukunnastakaan huolimatta luottamusta omana aiheenaan. Verrattaessa esimerkiksi organisaatiorakenteisiin luottamus on paljon moniuloitteisempi ilmiö. Eniten se liittyy inhimillisten resurssien johtamiseen, mutta kyseessä on joka tapauksessa myös muutosta, strategiaa ja yhteiskuntavastuuta määrittävä tekijä.
Harisalo ja Miettinen tutkivat luottamusta yksilön lähtökohdista peliteoreettisen ja mikrotaloustieteellisen lähestymistavan kautta kohti yhteisöllistä, organisaatioteoreettista ja kansantaloudellista analyysiä. He eivät kyseenalaista tai haasta kanonisoituja teorioita, vaan perustavat näkemyksensä yhdistellen niitä aivan uudella tavalla. Pikemminkin pyrkimyksenä on osoittaa, että luottamus on jotain paljon kokonaisvaltaisempaa, pääomien pääoma.
Tavanomaisesti eniten luottamuksen merkitystä käsittelevä liiketalouden ala on markkinointi. Luottamusta käsitellään siinä mm. yksilötasolta kumpuavaan markkinointihenkisyyteen ja jatkuvaan parantamisen haluun liittyen [3]. Markkinoinnin poikkitieteellisyyden ansiosta se on avoin sanalliseen logiikkaan perustuvalle talousajattelulle. Valtavirran kansantaloustieteellä, rahoituksella ja kirjanpidolla on taipumus perustua yksipuoliseen lähestymistapaan, matemaattiseen analyysiin. [4] Matemaattis-tekninen analyysi hautaakin helposti alleen liiketalouden luovuutta ja laadullisia ilmiöitä korostavan puolen, jota markkinointi ja johtaminen enimmäkseen ovat [5].
Nykyään markkinoinnista on kovaa vauhtia tulossa kokonaisvaltaisempi liikkeenjohdollinen liiketaloustieteen haara. Se käsitetään yhä useammin strategiseksi liikkeenjohtoajatteluksi [6]. Vastaavasti organisaatiojohtaminen ei enää käsitä pelkästään organisaation sisäisiä hallintorakenteita, vaan kaikkia mahdollisia sidosryhmiä yhteiskunnassa. Harisalo ja Miettinen onnistuvatkin pohtimaan luottamusta organisaatioiden ja koko yhteiskunnan kautta tuoden mukaansa elementtejä sekä sosiologiasta että jopa kansantaloustieteestäkin. Kirjan tieteellisenä pyrkimyksenä on edistää ymmärrystä luottamuksen pääomaluonteesta. Kyse ei ole vain numeroilla mitattavasta resurssista tai tuotannontekijästä, vaan toiminnan mahdollistajasta liiketaloudessa sekä koko yhteiskunnassa.
Harisalo ja Miettinen kutsuvat luottamuspääomaa ensimmäiseksi säännöksi, josta on johdettavissa neljä muuta pääoman muotoa. Nämä ovat taloudellinen pääoma, sosiaalinen pääoma, tiedollinen pääoma ja tulkinnallinen pääoma. Luottamuspääomalla väitetään olevan eräänlainen kerroinvaikutus muille pääomille. Tämä tarkoittaa, että luottamuksen lisääminen yhdellä kuvitteellisella yksiköllä vahvistaa muita pääomia jopa suuremmalla määrällä. Kyseessä on vipuvaikutus. Luottamuksen heikentyminen vastaavasti lamaannuttaa muiden pääomien tehokkaan hyödyntämisen.
Luottamuspääoman merkityksen ymmärtää parhaiten lähestymällä sitä ensin tulkinnallisen pääoman kannalta. Tulkinnallinen pääoma avartaa ajattelua ja auttaa näkemään asioiden syitä ja seurauksia uudessa valossa. (7) Avarakatseisuus on uutta luovassa taloudellisessa toiminnassa ensiarvoista. Taloutta ei ole ilman ihmistä. Avarakatseisuutta ja tulkinnallisuutta tarvitaan ennen kaikkea sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan vuorovaikutuksellisuus saa aikaan kannustimia yhteistyöhön sellaistenkin osapuolten välillä, joilla voi olla eriäviä henkilökohtaisia päämääriä.
Tulkinnallinen pääoma aktivoi tiedollisen pääoman. Sen potentiaali on tiedon hankkimisessa ja tuottamisessa. (8) Tiedollinen pääoma yhdistää tulkinnallisen pääoman ja analyyttisen ajattelun. Tämä yhdistelmä on pohja innovatiiviselle ajattelulle ja toiminnalle.
Sosiaalinen pääoma vahvistaa ihmisten yhteenkuuluvuutta ja määrittelee instituutioita. (9) Tämä perustuu osittain edellä mainittuun tiedolliseen pääomaan, kykyyn tulkita ja käsitellä erilaisia tilanteita ja käytäntöjä analyyttisesti. Tiedollisen pääoman avulla on mahdollista kehittää sosiaalista pääomaa, hyödyntää yhteisössä vaalivaa potentiaalia ja nähdä hyödyllisiä verkostoja.
Taloudellinen pääoma kanavoi aineellisia ja inhimillisiä resursseja yhteisiin päämääriin sekä kannustaa ottamaan riskejä. (10) Luottamus ja taloudellinen pääoma ovat täten yrittäjyyden elinehto. Yrittäjyys on epävarmaan tulevaisuuteen suuntautuneita valintoja. Ilman minkäänlaista luottamusta on ylipäätään mahdotonta ottaa riskejä edes lyhyellä aikavälillä. Taloudessa luottamus saa aikaan uskoa tulevaan. Tämä mahdollistaa kärsivälliset pitkän aikavälin suunnitelmat pelkän kvartaalitaloudellisen pikavoiton hakemisen sijaan.
Taloudessa luottamuksesta seuraa moraalitalous. Kun ihmiset hyväksyvät ne instituutiot, joista heidän hyvinvointinsa riippuu, syntyy työnjakoa. Pitkät tuotantoketjut ovat tästä hyvä esimerkki. Valmis lyijykynä ei ole päätynyt käyttäjänsä käteen suoran luottamuksen kautta aivan jokaista yksittäistä materiaalin tuottajaa ja tuotantoketjun jäsentä kohtaan. Tuotantoketjun osapuolet eivät tunne toisiaan suoraan. Kumin, grafiitin ja puun tuottajat luottavat taloudelliseen markkinaprosessiin ja spontaaniin järjestykseen.
Edellä tarkasteltu luottamuspääoman teoreettinen viitekehys muistuttaa hyvin paljon Tienarin ja Meriläisen suhteissa rakentuvaa näkökulmaa johtamiseen ja organisointiin. Tämän näkemyksen mukaan tieto on ihmisten välisissä suhteissa ja perusluonteeltaan laadullista. Tutkimuksen painopiste on tulkinnallisuutta vaativissa sosiaalisissa käytännöissä. Tälle näkökulmalle vastakkainen lähestymistapa on yksilökeskeinen näkökulma. Se painottaa tiedon yksilöllisyyttä ja objektiivisesti tutkittavien ilmiöiden tarkastelua. (11) Tämä näkökulma on hyödyllinen oletettaessa organisaation muotoutumisen olevan konstruktiivinen sosiaalinen prosessi.
Suhteissa rakentuva ja yksilökeskeinen tietoteoria ovat hyvin vanhoja tieteenfilosofisia kysymyksiä, joita ei suinkaan ole keksitty vasta viime vuosina. Toisin kuin Tienari ja Meriläinen, Harisalo ja Miettinen pyrkivät osoittamaan oman näkemyksensä tieteellisen perustan. Kirjassa on referoitu paljon erilaisia tieteellisiä keskusteluja, teorioita ja annettu uteliaammalle lukijalle kattavasti lähdeviitteitä. Tieteellisen perustan rakentaminen antaa lukijalle selkeän kuvan siitä, mikä on kirjoittajien rooli tieteellisessä keskustelussa, ja miten he tuovat siihen lisäarvoa. Tämän tieteellisen viitekehyksen tunnistaminen helpottaa luottamuspääoman ymmärtämistä.
Luottamuspääomalle olennainen tulkinnallinen pääoma nojaa subjektivismiin ja eksistentialismiin. Eksistentialismi korostaa ihmisen vastuuta itsensä kehittämisestä myös niissäkin tilanteissa, joissa ihmiset toimivat yhdessä. (12) Subjektivismin perusoletus on, että viime kädessä ainoa asioita arvottava toimija on yksilö. (13) Subjektivismi on erityisen selitysvoimainen teoria varsinkin taloustieteessä, jossa marginalismin vallankumous 1800-luvun lopulla kumosi Adam Smithin klassisen hintateorian ja Marxin työnarvoteoriat. (14) Tunnetun marginalistin Eugen von Böhm-Bawerkin oppilas Ludwig von Mises kehitti subjektivismin pohjalta oman prakseologiaksi kutsutun valintateoriansa. (15)
Harisalo ja Miettinen hakevat selitysvoimaa subjektivismin ja prakseologian tieteenfilosofiasta ja taloustieteestä. Ei ole olemassa yksilön tietoisuuden ulkopuolista subjektia. Täten ihmisten sosiaalisessa elämässä on hyvin rajallisesti objektiivisia tosiasioita. Kaikki taloudellinen toiminta, hinnat ja investoinnit ovat ihmisen subjektiivisten valintojen tuotetta. Tästä seuraa, että yhteiskunnassa on mahdotonta tietää, mitä kehitys tuo tullessaan. Tällainen ihmisen tietämättömyys on korjaamatonta. (16) Samalla tarve tulkinnalliselle, sosiaaliselle ja edelleen taloudelliselle pääomalle on loputon.
Harisalo ja Miettinen murskaavat näkemyksen, jonka mukaan organisoinnin täytyisi olisi hierarkkista ja yksiselitteistä päätöksentekoa siitä, miten organisaatiota kehitetään. Heidän näkemyksensä mukaan luottamuspääoman kannalta on olennaista saada ihmiset osallistumaan ja ottamaan vastuuta. Tämä auttaa kohtaamaan ja hallitsemaan muutoksia sekä etsimään mahdollisuuksia kaikilla organisaation tasoilla. (17) Monet uudet johtamisopit jakavat saman johtopäätöksen. Johtamistieteissä suositaan enemmän säännönmukaisuuksien tai toimivien käytäntöjen etsimistä kokeellisesta aineistosta, mm. yrityksiä vertailemalla. Harisalo ja Miettinen ovat osoittaneet sen olevan johdettavissa tieteenfilosofialla.
3. Käsittelyssä sosiaalinen ja luottamuksellinen pääoma
Harisalo ja Miettinen pohtivat teoksessaan luottamuksen roolia ja sen aikaan saamia etuja. Yksittäisen organisaation ja koko yhteiskunnan toiminnan edellytyksenä nähdään luottamuspääomaksi nimetty ilmiö. Luottamuspääoma synnyttää otollisen ympäristön ns. sosiaalisen pääoman karttumiselle. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa instituutioita, eli pelisääntöjä, käytäntöjä ja sosiaalisia periaatteita, joiden noudattaminen organisaatiossa on toiminnan kannalta elintärkeää. Harisalo ja Miettinen pohtivat jopa sitä, onko itse luottamuspääoma jopa täysin sama asia kuin sosiaalinen pääoma. Akateemisessa maailmassa jaottelusta ei ole yksimielisyyttä. Sosiaalista pääomaa päädytään kuitenkin kirjassa käsittelemään luottamuspääoman alalajina.
Miten sosiaalinen pääoma ilmenee? Luottamuksesta nouseva sosiaalinen pääoma tarkoittaa Harisalon ja Miettisen mukaan sitä, että yksilöt kykenevät nojaamaan yhteisiin instituutioihin ilman oletusarvoista hyväksikäytetyksi ja petetyksi tulemista. Sosiaalisella pääomalla on neljä ulottuvuutta: instituutiot, säännöt, kulttuuri ja yhteisöllisyys. Luottamus nähdään näiden toiminnan mahdollistajana. Se on erityisluontoinen voima, joka saa ihmiset pitäytymään peliteoreettisessa tilanteessa, jossa nash-tasapaino suosii petkuttamisen sijaan yhteistyötä. Luottamus ja siitä seuraava sosiaalinen pääoma nähdään prosessina, jossa ihmiset hyväksyvät yleisesti erilaisuutta.
Yhteiset moraaliset instituutiot nähdään sosiaalisen järjestäytymisen perusteena. Tämän jälkeen tiiviimmän ja synergisemmän vuorovaikutuksen mahdollistavan sosiaalisen pääoman karttuminen vaatii syvempää luottamusta. Sen syntyminen voidaan kuvata prosessina. Harisalo ja Miettinen käyttävät esimerkkinä ajatuskoetta, joka perustuu kuuluisaan peliteoreettiseen vangin dilemmaan. Testiin valitaan kaksi ihmistä, jotka saavat mahdollisuuden tienata rahaa. He voivat valita vaihtoehdoista joko yhteistyön tai petkuttamisen. Molempien valitessa yhteistyön kumpikin tienaa 20 dollaria (2 x 20 = 40). Toisen petkuttaessa toinen jää tyhjin käsin petkuttajan voittaessa 30 dollaria. Sen sijaan molempien petkuttaessa kumpikaan ei voita mitään. Syntyy nelikenttä, joka oletusarvoisesti suosii petkuttajaa. Ns. Nash-tasapaino sijaitsee nelikentän lohkossa, jossa molemmat valitsevat sinänsä “rationaalisesti” pettämisen. Tällöin kumpikaan ei voita koskaan mitään.
Tulokset osoittavat, että koehenkilöt pyrkivät aina valitsemaan petkuttamisen, mikäli he eivät ennalta tunne toisiaan. Tällöin kokonaisetu häviää molempien yksilöiden voitontavoittelun kustannuksella. Kuitenkin kun samojen kokelaiden kesken koetta toistetaan useamman kerran, huomataan, että myös molemminpuolisen yhteistyön valitseminen yleistyy huomattavasti. Toisin sanoen peliä toistettaessa useaan kertaan koehenkilöiden keskeinen luottamus alkaa hiljalleen muotoutua. Yhteiset kokemukset opettavat osapuolia luottamaan toisiinsa, koska yhteistyö tarjoaa molemmille mahdollisuuden hyötyä enemmän. Tämä on merkittävää, sillä puhtaasti taloustieteellinen peliteoreettinen optimitila suosisi petkuttamista. Silti ihmiset eivät koe sen hyödyttävän heitä itseään pitkällä aikavälillä. (18) Luottamus auttaa ihmisiä siirtymään matalammasta rationaalisesta tasapainotilasta korkeampaan.
Muista eläinlajeista poiketen ihmisellä on tietoinen käsitys tulevaisuudesta. Ihmisyhteisössä tästä seuraa käsitys siitä, miten luottamukseen perustuvat sosiaalisen pääoman instituutiot hyödyttävät heitäkin pitkällä aikavälillä. Luottamuksen pohjalta syntyy edellytykset hedelmälliseen vuorovaikutukseen yhteisöjen ja sidosryhmien verkostoissa. Sosiaalinen pääoman tehtävä on tässä mielessä toimia ympäristönä luottamuksellisen vuorovaikutuksen esiintymiselle. Toisaalta riippumattomuus ja vähäiset sidokset voivat johtaa myös syntyneen luottamuksen hyväksikäyttöön.
Sosiaalisen pääoma ja luottamuksen periaate osoittavat, että hyvin toimiva organisaatio tai kokonainen yhteiskunta ei voi perustua mekaaniseen rationaalisuuteen. Yhteiskunta vaatii toimiakseen luottamuksen kaltaisen institutionaalisen ja säännöt määrittelevän perustan. Toimiessaan luotettavasti yhteiskunnan synergiaedut lisääntyvät, minkä seurauksena yhtenäinen organisaatio on kirjaimellisesti enemmän kuin pelkkä osiensa summa.
Mielenkiintoista Miettisen ja Harisalon kirjassa on se, että siinä esiintyy monia yhtäläisyyksiä talousnobelisti Friedrich von Hayekin spontaanin järjestyksen teorian kanssa. Luottamuksen lähdekirjallisuuslistasta löytyi Hayekin Kohtalokas ylimieli (1988). Siinä Hayek painotti, että yhteiskunnan moraaliset instituutiot ja koko kulttuurievoluutio ovat pikemminkin tradition, sattuman, kokeilun ja jatkuvan parantamisen tulosta kuin jatkumoa älykkäälle yhteiskuntasuunnittelulle. Hayekin mukaan vakiinnutetut instituutiot operoivat yksittäisen ihmisen rationaalisuuden yläpuolella. Instituutiot muodostuvat konstruktiivisesti sen pohjalta, mistä on hyötyä niitä noudattavalle yhteisölle. Kulttuuri ja traditio välittävät siis kulttuurillisen sosiaalisen pääoman eteenpäin seuraaville polville. Näiden sisällä pitämät instituutiot puolestaan kehittyvät evolutiivisesti aikojen saatossa ilman yksiselitteistä päämäärää tai rationaalista oikeutusta. Vain sillä on merkitystä, miten instituutiota noudattava yhteisö menestyy. (19)
Harisalo ja Miettinen asettavat organisaatioiden ja yhteiskunnan järjestäytymisen edellytykseksi instituutioiden sijaan luottamuksen. Kaikki sosiaaliseen pääomaan verrattavat instituutiot ovat heidän mukaansa seurausta luottamuksesta. Teoriassa on siten paljon yhteistä Hayekin evolutiivisen mallin kanssa, mutta luottamuksen ja instituutioiden syntysuhde on käänteinen. Toisaalta kyseessä voidaan ajatella olevan vain jokseenkin epäolennainen muna vai kana -tyyppinen kysymys.
Harisalo ja Miettinen esittävät myös erittäin mielenkiintoisen havainnon liittyen Pohjois- ja Etelä-Italiaan. Yhteisöllisyyttä sosiaalisen pääoman ilmentymänä voi olla esimerkin mukaisesti kahta eri tyyppiä. Sisäänpäin kääntynyt yhteisöllisyys muodostaa tiukkoja ryhmäsidoksia pienien yhteisöjen kesken, kun taas ulospäin suuntautuva yhteisöllisyys toimii hedelmällisen vuorovaikutuksen mahdollistajana myös muiden kuin pienen luottoryhmän kesken. Luottamuksessa siteerataan Edward Banfieldiä, joka toteaa kirjassaan The Moral Basis of a Backward Society, että sosiaalisella pääomaalla on hyvin merkittävä rooli yhteiskunnallisen koheesion ja taloudellisen toiminnan välillä. Tästä syystä Pohjois-Italia menestyy taloudellisesti Etelää paremmin. Pohjoinen on tunnettu massiivisesta teollisuudestaan, kun taas Etelä Mafiasta, korruptiosta sekä köyhyydestään. (20)
Onkin huomion arvoista, että ulkopuolisiin instituutioihin luottaminen ja tämän turvaama sosiaalinen pääoma voivat konkretisoitua näinkin selkeästi. Pohjoisen väestö luottaaa vallitseviin moraalisääntöihin, normeihin ja muihin sosiaalisen pääoman tuotteisiin. Sen sijaan Etelä ei luota näihin samassa määrin, vaan yhteisöt muodostuvat erittäin perhelähtöisesti. Skeptinen suhtautuminen viranomaisvaltaan ja lähiyhteisön ulkopuolisiin tahoihin on tyypillistä. Francis Fukuyama päätyy samoihin johtopäätöksiin kirjassaan Trust: The Social Virtue & The Creation of Prosperity. Vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen pohjautuvan kansalaisyhteiskunnan keskeisimpänä menestystekijänä voidaan nähdä juuri korkea sosiaalinen pääoma. (21)
Yksi sosiaalisen pääoman tärkeimmistä puolista on verkostoituminen. Niin sanottu työnjako perustuu siihen, ettei jokaisen työntekijän tarvitse hallita organisaationsa jokaista toimea, vaan ihmiset jakavat vastuutaan asioista toimien eniten niiden askareiden parissa, jotka nämä taitavat parhaiten. Työnjakoa helpottava verkostoituminen vaatii myös sosiaalista pääomaa. Yksilöt tarvitsevat usein juoksevissa tilanteissa toistensa apua. Alhainen sosiaalinen pääoma organisaatiossa puolestaan johtaa siihen, että yksilöt eivät ole halukkaita joustamaan ja auttamaan muita työntekijöitä heidän tonteillaan.
Organisaatioiden kehittämisessä ja operatiivisessa toiminnassa tarvitaan mahdollistavaa ja kannustavaa ilmapiiriä tiedon sekä ideoiden keräämiseksi, asioiden hoitamiseksi ja uuden luomiseksi. Tämä ei ole mahdollista ilman luottamuspääomaa. Esimerkiksi organisaatiota kehitettäessä täytyy löytyä yhteinen tahtotila ja motiivit kehitykselle. Hedelmällinen vuorovaikutus ei pääse oikeuksiinsa mikäli sosiaalisen pääoman aste on alhainen. Vaarana on ihmisten poteroituminen omiin oloihinsa, jolloin kitkattomuus ja oma-aloitteisuus eivät saa aikaan synergiaa. Ilman luottamusta tai yksimielisyyttä siitä, että organisaatiota halutaan kehittää, synergiaetujen menetyksen lisäksi luottamuksen vipuvaikutus syö kaiken, myös taloudellisen pääoman tehokkuutta.
Verkostoituminen yhteisössä luo myös halua sopia asioista sekä kykyä joustaa ja tehdä kompromisseja. Hedelmällinen organisaatio perustuu korkeaan itsetuntoon, eli sellaiseen sosiaaliseen pääomaan, jossa kriittisiäkään arvioita ei koeta loukkauksena, vaan arvokkaina kehitysehdotuksina. Kehitystarpeiden tiedostaminen ja niihin puuttuminen perustuvat organisaation jäsenten yksimielisyyteen siitä, että jokainen haluaa puhaltaa yhteen hiileen. Tällaisessa organisaatiossa jäsenten arvot yleensä lähenevät toisiaan, sillä näkemykset kehittymisestä ovat yhteisiä.
4. Pohdintaa
Luottamus - pääomien pääoma on organisaatioista, yhteiskunnasta ja ylipäätään ihmisen toiminnasta kiinnostuneille suositeltava kirja. Se tarjoaa vaihtoehtoisen evolutiivisen näkökulman tarkastella organisaatioita, yhteisöjä ja kokonaista yhteiskuntaa. Yhteiskuntamme tai sen organisaatioiden menestys ei niinkään ole seurausta siitä, että pieni joukko huippurationaalisia ja tietoisia koordinaattoreita kohdistaisi resurssit oikein. Kyse on ihmisten halusta kokeilla erilaisia keinoja päämääriensä saavuttamiseksi tulevaisuuteen liittyvän epävarmuustekijän vallitessa. Tässä tarvitaan luottamusta, jonka täytyy antaa syntyä vapaasti. Sitä ei ole mahdollista suunnitella ja käskeä sellaisenaan ylhäältä käsin. Varsinkin Suomessa tämä ajattelu auttaa ideatasolla kesken jäänyttä siirtymää suunnitteluvaltiosta ja jäykän hierarkkisista organisaatioista joustavammaksi ja markkinatajuisemmaksi yhteiskunnaksi.
Monet johtamista ja organisaatioita käsittelevät kirjat, jopa perusteokset lähtevät kovaa vauhtia suoraan asian ytimeen. Johtamistieteen taustalla olevia tieteellisiä keskusteluja ihmiskuvasta ja yhteiskuntatieteiden metodologiasta ehditään harvoin käsittelemään. Erityisesti johtamisen saralla Harisalon ja Miettisen kirja avartaakin sopivasti poikkitieteellistä ymmärrystä. Johtamisen opiskelijalle kirjaa voisikin suositella aivan erikseen tieteelliseksi kehyslukemistoksi.
Kirja painottuu enimmäkseen tieteellisiin teorioihin pyrkien myös osoittamaan niiden roolin johtamisoppien perustana. Kirjasta jää vaikutelma, ettei johtamisessa voi olla kyse pelkästään kvantitatiivisesta markkina- ja tuotanto analyysistä, vaan psykologiasta ja ihmisen toiminnan kategorioiden, päämäärien ja keinojen sekä näiden alalajien tiedostamisesta. Kirjassa on jouduttu laajan kokonaisuuden takia käsittelemään monimutkaisiakin kokonaisuuksia hyvin tiiviisti. Kattavat viitteet tarjoavat kuitenkin omatoimisille akateemikoille vinkkejä tarkempaa perehtymistä varten.
Liiketaloudellisessa mielessä Harisalon ja Miettisen näkemykset eivät tarjoile valmiita käytännön ratkaisuja. Kirja ei muutenkaan perustu empiirisiin case-analyyseihin. Soveltaminen on jätetty lukijalle. Kirja antaakin enemmän akateemiselle johtamis- ja organisointikonsultille kuin käytännönläheiselle, vähemmän tieteelliselle johtajalle. Tämä ei tarkoita, etteikö kirjan näkemyksistä voisi olla hyötyä myös käytännön johtamistyön tekijöille. Eniten siitä saisi kuitenkin irti akataamisen konsultin jalostamina ideoina.
5. Viitteet
Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitoksella professorina toimiva Risto Harisalo on suomalaisten akateemikkojen keskuudessa yksi niistä harvoista pioneereista, jotka ovat perehtyneet klassiseen liberalismiin sekä markkinatalousteoreettiseen chicagolaiseen ja itävaltalaiseen koulukuntaan. [1] Tämä ymmärrys tulevaisuuden ennustamattomuutta, yhteiskunnallista spontaania järjestystä ja keskussuunnittelun haasteita kohtaan näkyy kaikessa hänen tuottamassa sisällössään. Harisalo kävi luennoimassa kuntapolitiikasta Töölön kirjastossa 1.9.2011 Hyvinvointivaltio 3.0 -seminaarissa, jota tämän artikkelin kirjoittajat olivat järjestämässä.
Toinen kirjan kirjoittajista on Harisalon edesmennyt ystävä, tunnetun Ensto Oy:n perustaja ja keksijä Ensio Miettinen. Miettinen toimi nuoresta asti yrittäjänä hankkien vuosikymmeniä kokemusta innovaatioiden kehittämisestä ja käytännön organisaatiojohtamisesta. [2] Hänellä oli myös teoreettista filosofista ymmärrystä, minkä ansiosta hän päätyi vanhoilla päivillään kirjoittamaan yhteiskunnallisia kirjoja. 80-vuotias Miettinen kuoli joulukuussa 2010 Luottamus-kirjan jäädessä hänen viimeiseksi akateemiseksi työkseen.
Kun kirjoittajina ovat suomalainen teollisuuden suurmies ja hallintotieteellinen markkinatalousteoreetikko, siihen on pakostikin kiteytynyt toisiaan täydentävää viisautta. Toinen tämän artikkelin kirjoittajista on lukenut aikaisemmin 4 muuta Harisalon kirjaa, joista kaksi on kirjoitettu yhdessä Ensio Miettisen kanssa. Heidän kirjoistaan tuttu helppolukuisuus, johdonmukaisuus ja asiakokonaisuuksien hierarkkisuus viimeisteen houkuttelivat valitsemaan Luottamuksen kirja-arvion kohteeksi.
2. Luottamus kokonaisuudessaan
Luottamuksen roolin näkeminen ratkaisevana taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan perustana ei ole aivan uusi, mutta kuitenkin verrattain harvinainen ajattelutapa johtamistieteissä. Johtamisen perusteita käsittelevissä kirjoissa käsitellään kanonisoituja johtamisen paradigmoja, joissa luottamusta ei kuitenkaan löydy omana kokonaisuutenaan. Uusimmista pääsykoekirjoinakin käytetyistä teoksista, ei löydy mm. ihmissuhdekoulukunnastakaan huolimatta luottamusta omana aiheenaan. Verrattaessa esimerkiksi organisaatiorakenteisiin luottamus on paljon moniuloitteisempi ilmiö. Eniten se liittyy inhimillisten resurssien johtamiseen, mutta kyseessä on joka tapauksessa myös muutosta, strategiaa ja yhteiskuntavastuuta määrittävä tekijä.
Harisalo ja Miettinen tutkivat luottamusta yksilön lähtökohdista peliteoreettisen ja mikrotaloustieteellisen lähestymistavan kautta kohti yhteisöllistä, organisaatioteoreettista ja kansantaloudellista analyysiä. He eivät kyseenalaista tai haasta kanonisoituja teorioita, vaan perustavat näkemyksensä yhdistellen niitä aivan uudella tavalla. Pikemminkin pyrkimyksenä on osoittaa, että luottamus on jotain paljon kokonaisvaltaisempaa, pääomien pääoma.
Tavanomaisesti eniten luottamuksen merkitystä käsittelevä liiketalouden ala on markkinointi. Luottamusta käsitellään siinä mm. yksilötasolta kumpuavaan markkinointihenkisyyteen ja jatkuvaan parantamisen haluun liittyen [3]. Markkinoinnin poikkitieteellisyyden ansiosta se on avoin sanalliseen logiikkaan perustuvalle talousajattelulle. Valtavirran kansantaloustieteellä, rahoituksella ja kirjanpidolla on taipumus perustua yksipuoliseen lähestymistapaan, matemaattiseen analyysiin. [4] Matemaattis-tekninen analyysi hautaakin helposti alleen liiketalouden luovuutta ja laadullisia ilmiöitä korostavan puolen, jota markkinointi ja johtaminen enimmäkseen ovat [5].
Nykyään markkinoinnista on kovaa vauhtia tulossa kokonaisvaltaisempi liikkeenjohdollinen liiketaloustieteen haara. Se käsitetään yhä useammin strategiseksi liikkeenjohtoajatteluksi [6]. Vastaavasti organisaatiojohtaminen ei enää käsitä pelkästään organisaation sisäisiä hallintorakenteita, vaan kaikkia mahdollisia sidosryhmiä yhteiskunnassa. Harisalo ja Miettinen onnistuvatkin pohtimaan luottamusta organisaatioiden ja koko yhteiskunnan kautta tuoden mukaansa elementtejä sekä sosiologiasta että jopa kansantaloustieteestäkin. Kirjan tieteellisenä pyrkimyksenä on edistää ymmärrystä luottamuksen pääomaluonteesta. Kyse ei ole vain numeroilla mitattavasta resurssista tai tuotannontekijästä, vaan toiminnan mahdollistajasta liiketaloudessa sekä koko yhteiskunnassa.
Harisalo ja Miettinen kutsuvat luottamuspääomaa ensimmäiseksi säännöksi, josta on johdettavissa neljä muuta pääoman muotoa. Nämä ovat taloudellinen pääoma, sosiaalinen pääoma, tiedollinen pääoma ja tulkinnallinen pääoma. Luottamuspääomalla väitetään olevan eräänlainen kerroinvaikutus muille pääomille. Tämä tarkoittaa, että luottamuksen lisääminen yhdellä kuvitteellisella yksiköllä vahvistaa muita pääomia jopa suuremmalla määrällä. Kyseessä on vipuvaikutus. Luottamuksen heikentyminen vastaavasti lamaannuttaa muiden pääomien tehokkaan hyödyntämisen.
Luottamuspääoman merkityksen ymmärtää parhaiten lähestymällä sitä ensin tulkinnallisen pääoman kannalta. Tulkinnallinen pääoma avartaa ajattelua ja auttaa näkemään asioiden syitä ja seurauksia uudessa valossa. (7) Avarakatseisuus on uutta luovassa taloudellisessa toiminnassa ensiarvoista. Taloutta ei ole ilman ihmistä. Avarakatseisuutta ja tulkinnallisuutta tarvitaan ennen kaikkea sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan vuorovaikutuksellisuus saa aikaan kannustimia yhteistyöhön sellaistenkin osapuolten välillä, joilla voi olla eriäviä henkilökohtaisia päämääriä.
Tulkinnallinen pääoma aktivoi tiedollisen pääoman. Sen potentiaali on tiedon hankkimisessa ja tuottamisessa. (8) Tiedollinen pääoma yhdistää tulkinnallisen pääoman ja analyyttisen ajattelun. Tämä yhdistelmä on pohja innovatiiviselle ajattelulle ja toiminnalle.
Sosiaalinen pääoma vahvistaa ihmisten yhteenkuuluvuutta ja määrittelee instituutioita. (9) Tämä perustuu osittain edellä mainittuun tiedolliseen pääomaan, kykyyn tulkita ja käsitellä erilaisia tilanteita ja käytäntöjä analyyttisesti. Tiedollisen pääoman avulla on mahdollista kehittää sosiaalista pääomaa, hyödyntää yhteisössä vaalivaa potentiaalia ja nähdä hyödyllisiä verkostoja.
Taloudellinen pääoma kanavoi aineellisia ja inhimillisiä resursseja yhteisiin päämääriin sekä kannustaa ottamaan riskejä. (10) Luottamus ja taloudellinen pääoma ovat täten yrittäjyyden elinehto. Yrittäjyys on epävarmaan tulevaisuuteen suuntautuneita valintoja. Ilman minkäänlaista luottamusta on ylipäätään mahdotonta ottaa riskejä edes lyhyellä aikavälillä. Taloudessa luottamus saa aikaan uskoa tulevaan. Tämä mahdollistaa kärsivälliset pitkän aikavälin suunnitelmat pelkän kvartaalitaloudellisen pikavoiton hakemisen sijaan.
Taloudessa luottamuksesta seuraa moraalitalous. Kun ihmiset hyväksyvät ne instituutiot, joista heidän hyvinvointinsa riippuu, syntyy työnjakoa. Pitkät tuotantoketjut ovat tästä hyvä esimerkki. Valmis lyijykynä ei ole päätynyt käyttäjänsä käteen suoran luottamuksen kautta aivan jokaista yksittäistä materiaalin tuottajaa ja tuotantoketjun jäsentä kohtaan. Tuotantoketjun osapuolet eivät tunne toisiaan suoraan. Kumin, grafiitin ja puun tuottajat luottavat taloudelliseen markkinaprosessiin ja spontaaniin järjestykseen.
Edellä tarkasteltu luottamuspääoman teoreettinen viitekehys muistuttaa hyvin paljon Tienarin ja Meriläisen suhteissa rakentuvaa näkökulmaa johtamiseen ja organisointiin. Tämän näkemyksen mukaan tieto on ihmisten välisissä suhteissa ja perusluonteeltaan laadullista. Tutkimuksen painopiste on tulkinnallisuutta vaativissa sosiaalisissa käytännöissä. Tälle näkökulmalle vastakkainen lähestymistapa on yksilökeskeinen näkökulma. Se painottaa tiedon yksilöllisyyttä ja objektiivisesti tutkittavien ilmiöiden tarkastelua. (11) Tämä näkökulma on hyödyllinen oletettaessa organisaation muotoutumisen olevan konstruktiivinen sosiaalinen prosessi.
Suhteissa rakentuva ja yksilökeskeinen tietoteoria ovat hyvin vanhoja tieteenfilosofisia kysymyksiä, joita ei suinkaan ole keksitty vasta viime vuosina. Toisin kuin Tienari ja Meriläinen, Harisalo ja Miettinen pyrkivät osoittamaan oman näkemyksensä tieteellisen perustan. Kirjassa on referoitu paljon erilaisia tieteellisiä keskusteluja, teorioita ja annettu uteliaammalle lukijalle kattavasti lähdeviitteitä. Tieteellisen perustan rakentaminen antaa lukijalle selkeän kuvan siitä, mikä on kirjoittajien rooli tieteellisessä keskustelussa, ja miten he tuovat siihen lisäarvoa. Tämän tieteellisen viitekehyksen tunnistaminen helpottaa luottamuspääoman ymmärtämistä.
Luottamuspääomalle olennainen tulkinnallinen pääoma nojaa subjektivismiin ja eksistentialismiin. Eksistentialismi korostaa ihmisen vastuuta itsensä kehittämisestä myös niissäkin tilanteissa, joissa ihmiset toimivat yhdessä. (12) Subjektivismin perusoletus on, että viime kädessä ainoa asioita arvottava toimija on yksilö. (13) Subjektivismi on erityisen selitysvoimainen teoria varsinkin taloustieteessä, jossa marginalismin vallankumous 1800-luvun lopulla kumosi Adam Smithin klassisen hintateorian ja Marxin työnarvoteoriat. (14) Tunnetun marginalistin Eugen von Böhm-Bawerkin oppilas Ludwig von Mises kehitti subjektivismin pohjalta oman prakseologiaksi kutsutun valintateoriansa. (15)
Harisalo ja Miettinen hakevat selitysvoimaa subjektivismin ja prakseologian tieteenfilosofiasta ja taloustieteestä. Ei ole olemassa yksilön tietoisuuden ulkopuolista subjektia. Täten ihmisten sosiaalisessa elämässä on hyvin rajallisesti objektiivisia tosiasioita. Kaikki taloudellinen toiminta, hinnat ja investoinnit ovat ihmisen subjektiivisten valintojen tuotetta. Tästä seuraa, että yhteiskunnassa on mahdotonta tietää, mitä kehitys tuo tullessaan. Tällainen ihmisen tietämättömyys on korjaamatonta. (16) Samalla tarve tulkinnalliselle, sosiaaliselle ja edelleen taloudelliselle pääomalle on loputon.
Harisalo ja Miettinen murskaavat näkemyksen, jonka mukaan organisoinnin täytyisi olisi hierarkkista ja yksiselitteistä päätöksentekoa siitä, miten organisaatiota kehitetään. Heidän näkemyksensä mukaan luottamuspääoman kannalta on olennaista saada ihmiset osallistumaan ja ottamaan vastuuta. Tämä auttaa kohtaamaan ja hallitsemaan muutoksia sekä etsimään mahdollisuuksia kaikilla organisaation tasoilla. (17) Monet uudet johtamisopit jakavat saman johtopäätöksen. Johtamistieteissä suositaan enemmän säännönmukaisuuksien tai toimivien käytäntöjen etsimistä kokeellisesta aineistosta, mm. yrityksiä vertailemalla. Harisalo ja Miettinen ovat osoittaneet sen olevan johdettavissa tieteenfilosofialla.
3. Käsittelyssä sosiaalinen ja luottamuksellinen pääoma
Harisalo ja Miettinen pohtivat teoksessaan luottamuksen roolia ja sen aikaan saamia etuja. Yksittäisen organisaation ja koko yhteiskunnan toiminnan edellytyksenä nähdään luottamuspääomaksi nimetty ilmiö. Luottamuspääoma synnyttää otollisen ympäristön ns. sosiaalisen pääoman karttumiselle. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa instituutioita, eli pelisääntöjä, käytäntöjä ja sosiaalisia periaatteita, joiden noudattaminen organisaatiossa on toiminnan kannalta elintärkeää. Harisalo ja Miettinen pohtivat jopa sitä, onko itse luottamuspääoma jopa täysin sama asia kuin sosiaalinen pääoma. Akateemisessa maailmassa jaottelusta ei ole yksimielisyyttä. Sosiaalista pääomaa päädytään kuitenkin kirjassa käsittelemään luottamuspääoman alalajina.
Miten sosiaalinen pääoma ilmenee? Luottamuksesta nouseva sosiaalinen pääoma tarkoittaa Harisalon ja Miettisen mukaan sitä, että yksilöt kykenevät nojaamaan yhteisiin instituutioihin ilman oletusarvoista hyväksikäytetyksi ja petetyksi tulemista. Sosiaalisella pääomalla on neljä ulottuvuutta: instituutiot, säännöt, kulttuuri ja yhteisöllisyys. Luottamus nähdään näiden toiminnan mahdollistajana. Se on erityisluontoinen voima, joka saa ihmiset pitäytymään peliteoreettisessa tilanteessa, jossa nash-tasapaino suosii petkuttamisen sijaan yhteistyötä. Luottamus ja siitä seuraava sosiaalinen pääoma nähdään prosessina, jossa ihmiset hyväksyvät yleisesti erilaisuutta.
Yhteiset moraaliset instituutiot nähdään sosiaalisen järjestäytymisen perusteena. Tämän jälkeen tiiviimmän ja synergisemmän vuorovaikutuksen mahdollistavan sosiaalisen pääoman karttuminen vaatii syvempää luottamusta. Sen syntyminen voidaan kuvata prosessina. Harisalo ja Miettinen käyttävät esimerkkinä ajatuskoetta, joka perustuu kuuluisaan peliteoreettiseen vangin dilemmaan. Testiin valitaan kaksi ihmistä, jotka saavat mahdollisuuden tienata rahaa. He voivat valita vaihtoehdoista joko yhteistyön tai petkuttamisen. Molempien valitessa yhteistyön kumpikin tienaa 20 dollaria (2 x 20 = 40). Toisen petkuttaessa toinen jää tyhjin käsin petkuttajan voittaessa 30 dollaria. Sen sijaan molempien petkuttaessa kumpikaan ei voita mitään. Syntyy nelikenttä, joka oletusarvoisesti suosii petkuttajaa. Ns. Nash-tasapaino sijaitsee nelikentän lohkossa, jossa molemmat valitsevat sinänsä “rationaalisesti” pettämisen. Tällöin kumpikaan ei voita koskaan mitään.
Tulokset osoittavat, että koehenkilöt pyrkivät aina valitsemaan petkuttamisen, mikäli he eivät ennalta tunne toisiaan. Tällöin kokonaisetu häviää molempien yksilöiden voitontavoittelun kustannuksella. Kuitenkin kun samojen kokelaiden kesken koetta toistetaan useamman kerran, huomataan, että myös molemminpuolisen yhteistyön valitseminen yleistyy huomattavasti. Toisin sanoen peliä toistettaessa useaan kertaan koehenkilöiden keskeinen luottamus alkaa hiljalleen muotoutua. Yhteiset kokemukset opettavat osapuolia luottamaan toisiinsa, koska yhteistyö tarjoaa molemmille mahdollisuuden hyötyä enemmän. Tämä on merkittävää, sillä puhtaasti taloustieteellinen peliteoreettinen optimitila suosisi petkuttamista. Silti ihmiset eivät koe sen hyödyttävän heitä itseään pitkällä aikavälillä. (18) Luottamus auttaa ihmisiä siirtymään matalammasta rationaalisesta tasapainotilasta korkeampaan.
Muista eläinlajeista poiketen ihmisellä on tietoinen käsitys tulevaisuudesta. Ihmisyhteisössä tästä seuraa käsitys siitä, miten luottamukseen perustuvat sosiaalisen pääoman instituutiot hyödyttävät heitäkin pitkällä aikavälillä. Luottamuksen pohjalta syntyy edellytykset hedelmälliseen vuorovaikutukseen yhteisöjen ja sidosryhmien verkostoissa. Sosiaalinen pääoman tehtävä on tässä mielessä toimia ympäristönä luottamuksellisen vuorovaikutuksen esiintymiselle. Toisaalta riippumattomuus ja vähäiset sidokset voivat johtaa myös syntyneen luottamuksen hyväksikäyttöön.
Sosiaalisen pääoma ja luottamuksen periaate osoittavat, että hyvin toimiva organisaatio tai kokonainen yhteiskunta ei voi perustua mekaaniseen rationaalisuuteen. Yhteiskunta vaatii toimiakseen luottamuksen kaltaisen institutionaalisen ja säännöt määrittelevän perustan. Toimiessaan luotettavasti yhteiskunnan synergiaedut lisääntyvät, minkä seurauksena yhtenäinen organisaatio on kirjaimellisesti enemmän kuin pelkkä osiensa summa.
Mielenkiintoista Miettisen ja Harisalon kirjassa on se, että siinä esiintyy monia yhtäläisyyksiä talousnobelisti Friedrich von Hayekin spontaanin järjestyksen teorian kanssa. Luottamuksen lähdekirjallisuuslistasta löytyi Hayekin Kohtalokas ylimieli (1988). Siinä Hayek painotti, että yhteiskunnan moraaliset instituutiot ja koko kulttuurievoluutio ovat pikemminkin tradition, sattuman, kokeilun ja jatkuvan parantamisen tulosta kuin jatkumoa älykkäälle yhteiskuntasuunnittelulle. Hayekin mukaan vakiinnutetut instituutiot operoivat yksittäisen ihmisen rationaalisuuden yläpuolella. Instituutiot muodostuvat konstruktiivisesti sen pohjalta, mistä on hyötyä niitä noudattavalle yhteisölle. Kulttuuri ja traditio välittävät siis kulttuurillisen sosiaalisen pääoman eteenpäin seuraaville polville. Näiden sisällä pitämät instituutiot puolestaan kehittyvät evolutiivisesti aikojen saatossa ilman yksiselitteistä päämäärää tai rationaalista oikeutusta. Vain sillä on merkitystä, miten instituutiota noudattava yhteisö menestyy. (19)
Harisalo ja Miettinen asettavat organisaatioiden ja yhteiskunnan järjestäytymisen edellytykseksi instituutioiden sijaan luottamuksen. Kaikki sosiaaliseen pääomaan verrattavat instituutiot ovat heidän mukaansa seurausta luottamuksesta. Teoriassa on siten paljon yhteistä Hayekin evolutiivisen mallin kanssa, mutta luottamuksen ja instituutioiden syntysuhde on käänteinen. Toisaalta kyseessä voidaan ajatella olevan vain jokseenkin epäolennainen muna vai kana -tyyppinen kysymys.
Harisalo ja Miettinen esittävät myös erittäin mielenkiintoisen havainnon liittyen Pohjois- ja Etelä-Italiaan. Yhteisöllisyyttä sosiaalisen pääoman ilmentymänä voi olla esimerkin mukaisesti kahta eri tyyppiä. Sisäänpäin kääntynyt yhteisöllisyys muodostaa tiukkoja ryhmäsidoksia pienien yhteisöjen kesken, kun taas ulospäin suuntautuva yhteisöllisyys toimii hedelmällisen vuorovaikutuksen mahdollistajana myös muiden kuin pienen luottoryhmän kesken. Luottamuksessa siteerataan Edward Banfieldiä, joka toteaa kirjassaan The Moral Basis of a Backward Society, että sosiaalisella pääomaalla on hyvin merkittävä rooli yhteiskunnallisen koheesion ja taloudellisen toiminnan välillä. Tästä syystä Pohjois-Italia menestyy taloudellisesti Etelää paremmin. Pohjoinen on tunnettu massiivisesta teollisuudestaan, kun taas Etelä Mafiasta, korruptiosta sekä köyhyydestään. (20)
Onkin huomion arvoista, että ulkopuolisiin instituutioihin luottaminen ja tämän turvaama sosiaalinen pääoma voivat konkretisoitua näinkin selkeästi. Pohjoisen väestö luottaaa vallitseviin moraalisääntöihin, normeihin ja muihin sosiaalisen pääoman tuotteisiin. Sen sijaan Etelä ei luota näihin samassa määrin, vaan yhteisöt muodostuvat erittäin perhelähtöisesti. Skeptinen suhtautuminen viranomaisvaltaan ja lähiyhteisön ulkopuolisiin tahoihin on tyypillistä. Francis Fukuyama päätyy samoihin johtopäätöksiin kirjassaan Trust: The Social Virtue & The Creation of Prosperity. Vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen pohjautuvan kansalaisyhteiskunnan keskeisimpänä menestystekijänä voidaan nähdä juuri korkea sosiaalinen pääoma. (21)
Yksi sosiaalisen pääoman tärkeimmistä puolista on verkostoituminen. Niin sanottu työnjako perustuu siihen, ettei jokaisen työntekijän tarvitse hallita organisaationsa jokaista toimea, vaan ihmiset jakavat vastuutaan asioista toimien eniten niiden askareiden parissa, jotka nämä taitavat parhaiten. Työnjakoa helpottava verkostoituminen vaatii myös sosiaalista pääomaa. Yksilöt tarvitsevat usein juoksevissa tilanteissa toistensa apua. Alhainen sosiaalinen pääoma organisaatiossa puolestaan johtaa siihen, että yksilöt eivät ole halukkaita joustamaan ja auttamaan muita työntekijöitä heidän tonteillaan.
Organisaatioiden kehittämisessä ja operatiivisessa toiminnassa tarvitaan mahdollistavaa ja kannustavaa ilmapiiriä tiedon sekä ideoiden keräämiseksi, asioiden hoitamiseksi ja uuden luomiseksi. Tämä ei ole mahdollista ilman luottamuspääomaa. Esimerkiksi organisaatiota kehitettäessä täytyy löytyä yhteinen tahtotila ja motiivit kehitykselle. Hedelmällinen vuorovaikutus ei pääse oikeuksiinsa mikäli sosiaalisen pääoman aste on alhainen. Vaarana on ihmisten poteroituminen omiin oloihinsa, jolloin kitkattomuus ja oma-aloitteisuus eivät saa aikaan synergiaa. Ilman luottamusta tai yksimielisyyttä siitä, että organisaatiota halutaan kehittää, synergiaetujen menetyksen lisäksi luottamuksen vipuvaikutus syö kaiken, myös taloudellisen pääoman tehokkuutta.
Verkostoituminen yhteisössä luo myös halua sopia asioista sekä kykyä joustaa ja tehdä kompromisseja. Hedelmällinen organisaatio perustuu korkeaan itsetuntoon, eli sellaiseen sosiaaliseen pääomaan, jossa kriittisiäkään arvioita ei koeta loukkauksena, vaan arvokkaina kehitysehdotuksina. Kehitystarpeiden tiedostaminen ja niihin puuttuminen perustuvat organisaation jäsenten yksimielisyyteen siitä, että jokainen haluaa puhaltaa yhteen hiileen. Tällaisessa organisaatiossa jäsenten arvot yleensä lähenevät toisiaan, sillä näkemykset kehittymisestä ovat yhteisiä.
4. Pohdintaa
Luottamus - pääomien pääoma on organisaatioista, yhteiskunnasta ja ylipäätään ihmisen toiminnasta kiinnostuneille suositeltava kirja. Se tarjoaa vaihtoehtoisen evolutiivisen näkökulman tarkastella organisaatioita, yhteisöjä ja kokonaista yhteiskuntaa. Yhteiskuntamme tai sen organisaatioiden menestys ei niinkään ole seurausta siitä, että pieni joukko huippurationaalisia ja tietoisia koordinaattoreita kohdistaisi resurssit oikein. Kyse on ihmisten halusta kokeilla erilaisia keinoja päämääriensä saavuttamiseksi tulevaisuuteen liittyvän epävarmuustekijän vallitessa. Tässä tarvitaan luottamusta, jonka täytyy antaa syntyä vapaasti. Sitä ei ole mahdollista suunnitella ja käskeä sellaisenaan ylhäältä käsin. Varsinkin Suomessa tämä ajattelu auttaa ideatasolla kesken jäänyttä siirtymää suunnitteluvaltiosta ja jäykän hierarkkisista organisaatioista joustavammaksi ja markkinatajuisemmaksi yhteiskunnaksi.
Monet johtamista ja organisaatioita käsittelevät kirjat, jopa perusteokset lähtevät kovaa vauhtia suoraan asian ytimeen. Johtamistieteen taustalla olevia tieteellisiä keskusteluja ihmiskuvasta ja yhteiskuntatieteiden metodologiasta ehditään harvoin käsittelemään. Erityisesti johtamisen saralla Harisalon ja Miettisen kirja avartaakin sopivasti poikkitieteellistä ymmärrystä. Johtamisen opiskelijalle kirjaa voisikin suositella aivan erikseen tieteelliseksi kehyslukemistoksi.
Kirja painottuu enimmäkseen tieteellisiin teorioihin pyrkien myös osoittamaan niiden roolin johtamisoppien perustana. Kirjasta jää vaikutelma, ettei johtamisessa voi olla kyse pelkästään kvantitatiivisesta markkina- ja tuotanto analyysistä, vaan psykologiasta ja ihmisen toiminnan kategorioiden, päämäärien ja keinojen sekä näiden alalajien tiedostamisesta. Kirjassa on jouduttu laajan kokonaisuuden takia käsittelemään monimutkaisiakin kokonaisuuksia hyvin tiiviisti. Kattavat viitteet tarjoavat kuitenkin omatoimisille akateemikoille vinkkejä tarkempaa perehtymistä varten.
Liiketaloudellisessa mielessä Harisalon ja Miettisen näkemykset eivät tarjoile valmiita käytännön ratkaisuja. Kirja ei muutenkaan perustu empiirisiin case-analyyseihin. Soveltaminen on jätetty lukijalle. Kirja antaakin enemmän akateemiselle johtamis- ja organisointikonsultille kuin käytännönläheiselle, vähemmän tieteelliselle johtajalle. Tämä ei tarkoita, etteikö kirjan näkemyksistä voisi olla hyötyä myös käytännön johtamistyön tekijöille. Eniten siitä saisi kuitenkin irti akataamisen konsultin jalostamina ideoina.
5. Viitteet
1. Harisalo, Miettinen, 1997
2. http://www.ensto.com/fi/ensto/historia/ensiomiettinen
3. Tikkanen, Aspara, Parvinen, 2007, s. 120-1264. Vuoden 1995 taloustieteen nobelisti ja nykyisin tunnetun uusklassisen valtavirtataloustieteen uranuurtaja Robert Lucas: “I came to the position that mathematical analysis is not one of many ways of doing economic theory: It is the only way. Economic theory is mathematical analysis. Everything else is just pictures and talk.” http://www.trinity.edu/nobel/Lucas_files/Lucas%20web%20quotes.htm
5. Tienari, Meriläinen, 2009, s.77
6. Tikkanen, Aspara, Parvinen, 2007, s.12
7. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
8. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
9. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
10. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
11. Tienari, Meriläinen, s.115
12. Harisalo, Miettinen, 2010, s.64
13. Harisalo, Miettinen, 2010, s.64
14. http://en.wikipedia.org/wiki/Marginalism
15. http://wiki.mises.org/wiki/Eugen_von_Bohm-Bawerk
16. Harisalo, Miettinen, 2010, s.65
17. Harisalo, Miettinen, 2010, s.21
18. Harisalo, Miettinen, 2010, s.26
19. Hayek, 1988
20. Harisalo, Miettinen, 2010, s.122
21. Harisalo, Miettinen, 2010, s.123
6. Lähteet
Tikkanen, Henrikki; Aspara, Jaakko; Parvinen, Petri: Strategisen markkinoinnin perusteet, Talentum, 2007
Meriläinen, Susan; Tienari, Janne: Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa, WSOY, 2009
Harisalo, Risto; Miettinen, Ensio: Klassinen Liberalismi, Tampere University Press, 1997
Harisalo, Risto; Miettinen, Ensio: Luottamus - pääomien pääoma, Tampere University Press, 2010
Hayek, Friedrich A.: Kohtalokas ylimieli, Art House, 1998
2. http://www.ensto.com/fi/ensto/historia/ensiomiettinen
3. Tikkanen, Aspara, Parvinen, 2007, s. 120-1264. Vuoden 1995 taloustieteen nobelisti ja nykyisin tunnetun uusklassisen valtavirtataloustieteen uranuurtaja Robert Lucas: “I came to the position that mathematical analysis is not one of many ways of doing economic theory: It is the only way. Economic theory is mathematical analysis. Everything else is just pictures and talk.” http://www.trinity.edu/nobel/Lucas_files/Lucas%20web%20quotes.htm
5. Tienari, Meriläinen, 2009, s.77
6. Tikkanen, Aspara, Parvinen, 2007, s.12
7. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
8. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
9. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
10. Harisalo, Miettinen, 2010, s.19
11. Tienari, Meriläinen, s.115
12. Harisalo, Miettinen, 2010, s.64
13. Harisalo, Miettinen, 2010, s.64
14. http://en.wikipedia.org/wiki/Marginalism
15. http://wiki.mises.org/wiki/Eugen_von_Bohm-Bawerk
16. Harisalo, Miettinen, 2010, s.65
17. Harisalo, Miettinen, 2010, s.21
18. Harisalo, Miettinen, 2010, s.26
19. Hayek, 1988
20. Harisalo, Miettinen, 2010, s.122
21. Harisalo, Miettinen, 2010, s.123
6. Lähteet
Tikkanen, Henrikki; Aspara, Jaakko; Parvinen, Petri: Strategisen markkinoinnin perusteet, Talentum, 2007
Meriläinen, Susan; Tienari, Janne: Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa, WSOY, 2009
Harisalo, Risto; Miettinen, Ensio: Klassinen Liberalismi, Tampere University Press, 1997
Harisalo, Risto; Miettinen, Ensio: Luottamus - pääomien pääoma, Tampere University Press, 2010
Hayek, Friedrich A.: Kohtalokas ylimieli, Art House, 1998
0 kommenttia:
Lähetä kommentti